Nuorison käyttäyminen

Tervehdys täältä taas ....

Laitetaanpas hiukkasen keskusteluu tuleen, että mitenkä teidän mielestä nykyään nuoriso käyttäytyy vanhuksia, sairaita ja kehitysvammaisia kohtaan arkipäivän elämässä ja tilaisuuksissa sitten?

Itse olen miettinyt tätä asiaa monesti sitten, kun tuolla maailmalla liikuskelen ja katselen niiden ilmeitä ja eleitä sitten. Minusta se on välillä todella ärsyttävää, että tekis mieli mennä sanoon muutamii sanoja niille, että miettikääpäs hiukkasen tekosianne joita olette suunnittelemassa. Olen onneksi harvoin joutunut puuttuun siihen tuolla liikkuessani, että olisko pari kertaa osunut niin kohdalle, että olen toiminut sen toisen kannalta parempaan suuntaan.

Varsinkin monesti itse olen saanut pitkiä katseita nuorisolta tuolla uimahallilla sitten, kun aina väillä käyn vesijuoksuu harrastamassa niin siellä on muutaman kerran täytynyt kertoo niile asiaa, kun ovat kuiskuteleet vaan toistensa korvaan niin se on alkanut häiritsemään mua ainakin.Minusta tuollainen käyttäytyminen on epäviksua sistten ja mitenkä vanhemmat ovat mahtaneet heille selittää asioita muista henkilöistä joilla on jokin vamma, sairaus tai muuten vaan outoja käytöstapoja sitten.

Ottakaa huomioon nuoriso kun liikutte maailmalla niin keskuudestannekin voi löytyy erilaisuuksia sitten ja miten te toimitte niideen kanssa sitten? Jäävätkö he teidän jalkoihinne sitten olemaan vai hylkäättekö ne vallan läheisyydestänne tai miten ajattelitte toimia sitten, että menettekö kysyyn miten voin olla avuksi vai oletteko tuppisuuna ja lähdette muualle siitä kävelemään. Mieti että olisit siinä tilanteessa itse ja joku muu tulis sinulle sanoon pahasti tai tönimään sitten niin miten menisit toimiin asian suhteen sitten.

Minusta nuorisolle voisi yrittää kertoo asioista enemmän sitten siis kiertämällä kouluissa kertomassa sitten ja erilaisia tempauksii niille suunnitella ja sitten järjestää tapahtumia myös niin että siihen osallistuis myös erilaisii henkilöitä joilla on vaikeuksii arjen puuhissa siis kylillä liikkuessa ja myös osaksi kotioloissa toimimiseen sitten siis arkipäivässä jatkuvasti.

Piia kertoo itsestään

Olen Piia Riihimaa ja asustelen täällä Kankaanpäässä. Olen muuttanut tänne vuonna 1998 elokuussa tuolta Etelä-Pohjanmaalta. Minulla  on nivelreuma ja olen sairastanut sitä jo 16 vuotta ja se puhkes mulle vuonna 2004. Olen jo ollut eläkkeellä useamman vuoden. Itsellä ei ole ollut missään vaiheessa sairauteni aikana kipuja . Itse tykkään harrastaa puutarhanhoitoa todella paljon ja lisäksi mulla on kesäisin kanoja itsellä myös koira meillä on rodultaan sekarotuinen.

Puutarhan hoito on todella rentouttavaa ja mieltä avartavaa touhua ja siinä todella osaa rentoutuu ja unohtaa ulkopuolisen valmiin maailman jos niin haluaa vaan sitten.Olen parina vuona hiukkasen vetänyt puutarha kerhioa sitten, mutta kun porukka väheni äkisti niin haluisin saada heräämään tämän toiminnan enmmän ja olisin valmis pitään sitä ja olen valmis ottaan ideoita vastaan mistä olisitte haluisitte saada opastusta janeuvontaa.

Itse olen jo muutaman vuoden harrastanut erilaisissa yhdistyksissä toimimista ja olen parhaillaan nytkin Pohjois-Satakunnan kehitysvammaisten tuki ry:n sihteerinä. Itse kävin muutava vuosi sitten kasevalla tuon vapaaehtoisten kurssin sitten ja olen toiminut apuna erilaisissa kasevan järjestämis tilaisuuksissa.
Tässä viimme vuonnä kävin suorittamassa kasevalla avustajakurssin ja toimin sen tiimoilta vapaaehtoisena sitten.

Kankaanpään Seudun Vammaisjärjestöt ry

Kankaanpään Seudun Vammaisjärjestöt ry kokoaa yhteen Pohjois-Satakunnan kansanterveystyötä tekeviä kolmannen sektorin toimijoita. Nyt olemme aloittamassa blogia, jossa kuvataan vammojen ja sairauksien aiheuttamia rajoitteita elämässä.