Kasevalla oli kesäkuussa kaksi viikkoa kesätyöntekijänä Venla Mähönen. Nopeasti kuluneen parin viikon aikana Venla muun muassa tutustui Kasevan jäsenjärjestöjen keskusliittojen tuoreimpiin lehtiin. Venlan tehtävänä oli tutustua lehteen ja poimia sieltä jokin artikkeli, joka häntä kiinnostaa.
Alla Venlan kolme tekstiä.
Hengitys-lehti, 1/2015
Ammattiastma kannusti Vilman uudelle uralle
Tekstissä kerrotaan Vilma Korhosesta, joka aloitti kosmetologin työt 24-vuotiaana omassa yrityksessään. Hän erikoistui ripsien pidennyksiin sekä kestovärjäyksiin ja oli paljon kosketuksissa vahvojen kemikaalien kanssa. Ensimmäiseksi tuli kosketusallergia ja samaan aikaan hengitysoireet. Terveelliset elämäntavat omaava Vilma joutuikin pian antibioottikuurille ja moniin kokeisiin. Aktiiviliikkujasta oli tullut vuodessa astmapotilas.
Tutkimusten raskaat altistuskokeet saivat Vilman oireilemaan työpaikan ammattihajusteista eikä työnteko enää onnistunut. Sairaslomalla alkoi uuden alan etsiminen ja ravitsemusguru Paula Heinosen luennolla Vilma innostui ravintoneuvojan työstä. Terveellinen ruokavalio muuttui vielä terveellisemmäksi ja juoksuharrastus vaihtui tai-chihin ja joogaan. Tammikuussa Vilma halusi antaa kasvonsa ammattiastmalle ja valmistui kokemuskouluttajaksi Hengitysliiton koulutusryhmässä.
Vilma Korhosen tarina herätti itsessäni kauhistusta ripsien pidennyksiä ja niissä käytettäviä liimoja kohtaan. Nykyään lähes jokaisesta kauneushoitolasta löytyy pidennyksiin mahdollisuus, eikä niiden vaaroista puhuta paljoakaan. Todella nuorilla tytöillä näkee ripsien pidennyksiä ja kauneushoitojen ikärajat ovat kosmetologien moraalista kiinni. Ripsien laittaminen kestää muutaman tunnin sekä niiden huoltaminen. Samalla asiakas altistuu myös vahvoille kemikaaleille. Itse voin vain kuvitella kuinka pitkällä aikavälillä vahvat liimat silmissä ja kemikaalien hengittäminen laiton yhteydessä aiheuttavat oireita monille.
Lähellä-lehti, 1/2015Yhdessä rinteisiin
Tähtisten perhe oli mukana Lumella-perhelomalla, jonka järjesti Kehitysvammaisten Tukiliiton Malike ja Vuokatin urheiluopisto. He saivat testata erilaisia toimintavälineitä loman aikana kuuden muun vaikeavammaisten lasten perheen kanssa. Yksi liikuntalaji oli laskettelu. Perheen nuorin poika Pekko sai käyttöönsä monoski-laskettelukelkan, jossa on yksi suksi. Se on iskuvaimennettu ja siinä on kuppi-istuin sekä lantio- ja reisivyö. Rungossa on säädettävä jalkatuki ja nilkkavyö. Kelkan takana on turvakaari, josta avustaja pitää kiinni laskiessaan mäkeä. Pekon äiti Tarja laski poikansa kanssa ja kokemus oli hyvä molemmille. Perheen isä Eric lasketteli Pekon isoveljen Aarnin kanssa riderbarin kanssa. Se on lumilautaan kiinnitettävä tukikehikko, jonka avulla Aarni pystyi laskemaan pystyasennossa. Käsien ote pysyi myös tukevana erikoishanskojen avulla. Yhteyttä isä ja poika pitivät kypäräpuhelimitse. Laskettelupäivä irrotti perheen arkirutiineista ja ylitti kaikkien odotukset.
Teksti kiinnosti itseäni paljon ja kiinnostuin erityisesti riderbarista, sillä laskettelen itse lumilaudalla. Etsin lisää tietoa kyseisestä välineestä ja luin, että sen avulla ohjaaja voi laskea joko lumilaudalla itse tai suksilla. Riderbarin saa kiinnitettyä eri pituisiin lumilautoihin. Se sopii erityisesti henkilöille, joilla on heikot alavartalon lihakset ja niiden hallinta. Väline antaa tukea vakauttaen ylävartaloa ja mahdollistaa hallitummat liikkeet eteen ja taakse sekä sivuille. Kokemuksia riderbarilla lautailemisesta Suomessa ovat saaneet liikuntarajoitteiset henkilöt, joilla vammana on AMC-tauti, kehitysvamma, CP-vamma ja monivammaiset henkilöt. Riderbar sopii erinomaisesti esim. CP-vammaisille henkilöille, joilla jalat voivat olla luonnostaan hieman sisäänpäin kiertyneet.
Vanhustyö-lehti, 3-4/2014Luonto hoivaa Kuopion seudulla
Akuliinan palvelutalossa Siilinjärvellä oli viime vuonna Senni-kerho, joka oli osana Itä-Suomen yliopiston Green Care -hanketta. Green Care tarkoittaa luontolähtöisiä hyvinvointipalveluja ja käytännössä kyse on luonnon, eläinten ja maaseutuympäristön tietoisesta hyödyntämisestä osana hoivaa, hoitoa, kuntoutusta ja virkistystä. Akuliinan Senni-kerhossa kävi 6-7 talon asukasta ja monet heistä oli maaseudulta. Moni ei päässyt enää metsään tai luonnon pariin, mutta onneksi luonto tuli heidän luokseen kerhon avulla. Akuliinalaisten ryhmä oli luoneteeltaan toimintakykyä ylläpitävä ryhmä ja se kohdistettiin asukkaille, jotka olivat jo ennestään kiinnostuneita luonnosta. Senni-kerholaiset tekivät mm. huuli- ja kasvorasvoja, tunnistivat lintujen ääniä, istuttivat kukkia palvelutalon pihalle ja joulun alla askartelivat ovikransseja. Kuopiossa kokoontui myös kaksi muuta ryhmää ikäihmisille. Niissä vahvistettiin ihmisen ja lemmieläimen välistä suhdetta. Yhdessä oltiin myös kerätty marjoja ja tehty retkiä. Kuopiossa oli myös lisäksi nuorille suunnattua toimintaa.
Mielestäni on hienoa, että tälläinen mahdollisuus on järjestetty ikäihmisille. Monet vanhukset ovat yksinäisiä ja varsinkin palvelutaloissa tekemisen puute saattaa yllättää, kun ei tarvitsekaan tehdä ruokaa tai pestä pyykkiä. Vanhuksille suunnattu harrastustoiminta on erittäin tärkeää, sillä siitä voi saada voimia ja virkistystä, jos henkilö on esimerkiksi vähän surullinen, dementia on aluillaan tai koti-ikävä vaivaa. Ryhmässä kaikilla on mahdollisuus keskustella ja yhteishenki kasvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti