Kankaanpään Seudun Vammaisjärjestöt ry

Karvian seurakunnan kirkkoherra 

SEPPOMYYRYLÄINEN

Saarna Karviassa 23.8.2015 
Julkaistu kirkkoherran luvalla.

 Joh. 9: 1-7, 39-41.

1 Tien sivussa Jeesus näki miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea. 2 Opetuslapset kysyivät häneltä: "Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?" 3 Jeesus vastasi: "Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki. 4 Nyt, kun vielä on päivä, meidän on tehtävä niitä tekoja, joita lähettäjäni meiltä odottaa. Tulee yö, eikä silloin kukaan kykene tekemään työtä. 5 Niin kauan kuin olen maailmassa, minä olen maailman valo." 6 Näin sanottuaan Jeesus sylkäisi maahan, teki syljestä tahnaa, siveli sitä miehen silmiin 7 ja sanoi: "Mene Siloan altaalle ja peseydy." -- Altaan nimi merkitsee: lähetetty. -- Mies meni, peseytyi ja palasi näkevänä.

39 Jeesus sanoi: "Minä olen tullut tähän maailmaan pannakseni toimeen tuomion: sokeat saavat näkönsä ja näkevistä tulee sokeita." 40 Muutamat fariseukset, jotka olivat siinä lähellä, kysyivät tämän kuullessaan: "Et kai tarkoita, että mekin olemme sokeita?" 41 Jeesus vastasi: "Jos olisitte sokeita, teitä ei syytettäisi synnistä, mutta te väitätte näkevänne, ja sen tähden synti pysyy teissä."

”Olemmeko mekin sokeita?”

Oletko koskaan miettinyt, miltä tuntuisi olla oikeasti sokea? Elämä voisi olla erilaista… mutta silti elämisen arvoista: Eikö tuntuisi joskus hyvältä kun toinen taluttaa, oikein käsipuolesta. Sekin olisi ihana juttu, jos saisi sellaisen koiran, joka olisi niin fiksu, että osaisi opastaa tiellä, ja olisi lauhkea ja ystävällinen, todellinen ystävä. Olisi ihana olla rakastettu, koska olisi pieni vamma. Totta kai paljon jäisi näkemättä, mutta voi sitä sormillaankin paljon tunnistaa, ja ehkä muut aistit korvaisivat paljon sitä puuttuvaa aistia. Joka tapauksessa, jos saisi rakkautta/voisi sitä jakaa, elämä voisi olla ihan täyttä ja onnellista!

Jeesuksen mukaan sokea on se, joka ei näe Jeesuksessa uuden pelastuksenajan alkaneen. Että vaikka olisitkin aistivammainen ja uskot Häneen, et ole enää sokea ollenkaan! Ihminen voi siis uskonsilmin nähdä vielä silloinkin, kun näköaisti on mennyt, sillä vain sydämellä näkee hyvin.

Evankeliumin kenties tärkein opetus on, Sairautemme eivät ole syntisyytemme syytä, mutta salatulla tavalla Jumalalla on tarkoituksensa myös meidän puutteellisuudessa tai sairauksissamme. Ennen kaikkea Jumalan tahto on parantaa meidät. Kristus tuli maailmaamme juuri osoittamaan tätä rakkautta: Hän paransi ihmisiä sairauksista ja puutteistaan, jotta maailma uskoisi Hyvään ja Rakastavaan Jumalaan. Vaikka kaikki sairaudet eivät paranekaan, ja vammaisuutta on aina, Jumalan hyvyys on kaikkea sitä suurempi.

Ei Raamattu oikein suostu vastaamaan, mistä paha, sairaudet ja kärsimys ovat peräisin, mutta vastaa sen sijaan tärkeämpään: Ihmisellä on puutteellisenakin toivo Jumalan rakkaudessa: Hän voi parantaa, ja puutteellisenakin ihminen saa elämän tarkoituksensa juuri häneltä. Ja kerran taivaassa kaikki puutteellisuus jää taakse tai menettää merkityksensä.

Jos taivaassa sokean silmät eivät avautuisikaan, niillä näkyy silti. Koskee muuten niitäkin, joita ”Jeesus kutsuu sokeiksi”: Meidän epäilijöiden ja epäuskoisten, silmät avautuvat näkemään Jumalan totuuden ja rakkauden. Taivaassa usko, epäilys ja epäusko vaihtuvat ”tietämiseen” ja ”näkemiseen”.

Muistan menneeni rukouskokoukseen nuoruudessani, parantuakseni vaikeasta ihosairaudesta. Rukoilija-pappi ei luvannut ihmeparannusta, mutta vihjaisi, että tuollakin sairaudella voisi olla merkitys vielä elämässäni. Käydessäni viittäkymmentä olen vihdoin saanut ihoni kuntoon, ja pohtinut paljon merkitystä ihosairaudelleni: Ainakin se on pitänyt minua nöyränä, sitten olen tarvinnut Jumalan apua ja ehkä sairauden kautta olen myös oppinut rakkaudesta, joka ei katso ulkoiseen! Mielelläni tietenkin ihosairaus olisi saanut väistyä jo varhain, mutta olisiko elämäni erilaista, tai olisiko elämäni jotenkin parempaa kuin nyt. Olen liki varma, että kaikella oli sittenkin tarkoitus mennä näin, ja ehkä minäkin tarvitsin tämän piikin lihassani, jotta minusta tuli minä. Ainakin ihosairaudellani on ollut ainakin se merkitys, että olen aina roikkunut uskossa kiinni Jumalaani, joka on osoittautunut kalleimmaksi asiaksi elämässäni. Niin ja tänään jo kiitän, useaan olen katsonut peilistä, ettei yhtään finniä, vain arpia menneestä: Parantuminen on synnyttänyt kiitosta, jota ei minusta muuten oikein löydy!

Ehkäpä Jumala joskus salliikin sairauden, jotta saisi parantaa, jotta ihminen oppisi kiittämään lahjoistaan. Jumalan teot näyttävät usein muuten jäävän kiitosta vaille, niin ehkä hänen täytyy joskus muistutella? Mutta niin ei ole, että Jumala löisi ihmistä (rakasta lastaan) sairaudella, mutta näyttää silti sallivan paljon…

Sairauksien merkityksestä puhuttaessa on lopuksi muistettava vielä yksi ”Jumalan merkitys” niille: Joskus toisen ihmisen sairaudella on merkitys/tehtävä meille: Ei niinkään pohtia syitä ja seurauksia, vaan toimia. Kun läheinen ihminen sairastaa/sairastuu, meillä toisilla on tehtävä hänen hoitamisessaan ja rakastamisessaan. Kuka sinulle tulee ensiksi mieleen ”sairaasta/vammaisesta” lähelläsi? Jos tuli joku mieleen, voisitko tänään jo mennä lähelleen ja osoittamaan lähimmäisen rakkautta. Tätä Jumala tahtoo, että me kantaisimme yhdessä taakkoja, puutteita ja sairauksia, ja silloin erityisellä tavalla Kristus on läsnä keskellämme!

Olen pohtinut ehtoollista ”Parannuksen ateriaa”, että tarkoitetaanko sillä sisäistä parannusta ja kääntymystä Jumalan puoleen vai voisiko siinä olla myös tarkoitus parantua ulkoisesti. Ainakin tiedän että moni tulee alttarin ääreen rukoillen parantuvansa, niin itsekin! Luulen että vastaus on sekä että: Ainakin Jumalan lähelle tulo vaikuttaa sisäistä uudistumista, syntien anteeksisaamista ja uutta elämää Kristuksessa, mutta tavatonta ei ole myöskään kokea fyysistä parantumista: Ainakin ehtoollispöydästä ihminen lähtee ehjempänä, vanhurskaana ja pyhänä, ja kaikki tämä on myös sairauksiemme helpotusta! Siksi meitä puutteellisia, sairaita ja vammaisia kutsutaan tänään erityiseen alttarin ääreen…