Karvian seurakunnan kirkkoherra 

SEPPOMYYRYLÄINEN

Saarna Karviassa 23.8.2015 
Julkaistu kirkkoherran luvalla.

 Joh. 9: 1-7, 39-41.

1 Tien sivussa Jeesus näki miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea. 2 Opetuslapset kysyivät häneltä: "Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?" 3 Jeesus vastasi: "Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki. 4 Nyt, kun vielä on päivä, meidän on tehtävä niitä tekoja, joita lähettäjäni meiltä odottaa. Tulee yö, eikä silloin kukaan kykene tekemään työtä. 5 Niin kauan kuin olen maailmassa, minä olen maailman valo." 6 Näin sanottuaan Jeesus sylkäisi maahan, teki syljestä tahnaa, siveli sitä miehen silmiin 7 ja sanoi: "Mene Siloan altaalle ja peseydy." -- Altaan nimi merkitsee: lähetetty. -- Mies meni, peseytyi ja palasi näkevänä.

39 Jeesus sanoi: "Minä olen tullut tähän maailmaan pannakseni toimeen tuomion: sokeat saavat näkönsä ja näkevistä tulee sokeita." 40 Muutamat fariseukset, jotka olivat siinä lähellä, kysyivät tämän kuullessaan: "Et kai tarkoita, että mekin olemme sokeita?" 41 Jeesus vastasi: "Jos olisitte sokeita, teitä ei syytettäisi synnistä, mutta te väitätte näkevänne, ja sen tähden synti pysyy teissä."

”Olemmeko mekin sokeita?”

Oletko koskaan miettinyt, miltä tuntuisi olla oikeasti sokea? Elämä voisi olla erilaista… mutta silti elämisen arvoista: Eikö tuntuisi joskus hyvältä kun toinen taluttaa, oikein käsipuolesta. Sekin olisi ihana juttu, jos saisi sellaisen koiran, joka olisi niin fiksu, että osaisi opastaa tiellä, ja olisi lauhkea ja ystävällinen, todellinen ystävä. Olisi ihana olla rakastettu, koska olisi pieni vamma. Totta kai paljon jäisi näkemättä, mutta voi sitä sormillaankin paljon tunnistaa, ja ehkä muut aistit korvaisivat paljon sitä puuttuvaa aistia. Joka tapauksessa, jos saisi rakkautta/voisi sitä jakaa, elämä voisi olla ihan täyttä ja onnellista!

Jeesuksen mukaan sokea on se, joka ei näe Jeesuksessa uuden pelastuksenajan alkaneen. Että vaikka olisitkin aistivammainen ja uskot Häneen, et ole enää sokea ollenkaan! Ihminen voi siis uskonsilmin nähdä vielä silloinkin, kun näköaisti on mennyt, sillä vain sydämellä näkee hyvin.

Evankeliumin kenties tärkein opetus on, Sairautemme eivät ole syntisyytemme syytä, mutta salatulla tavalla Jumalalla on tarkoituksensa myös meidän puutteellisuudessa tai sairauksissamme. Ennen kaikkea Jumalan tahto on parantaa meidät. Kristus tuli maailmaamme juuri osoittamaan tätä rakkautta: Hän paransi ihmisiä sairauksista ja puutteistaan, jotta maailma uskoisi Hyvään ja Rakastavaan Jumalaan. Vaikka kaikki sairaudet eivät paranekaan, ja vammaisuutta on aina, Jumalan hyvyys on kaikkea sitä suurempi.

Ei Raamattu oikein suostu vastaamaan, mistä paha, sairaudet ja kärsimys ovat peräisin, mutta vastaa sen sijaan tärkeämpään: Ihmisellä on puutteellisenakin toivo Jumalan rakkaudessa: Hän voi parantaa, ja puutteellisenakin ihminen saa elämän tarkoituksensa juuri häneltä. Ja kerran taivaassa kaikki puutteellisuus jää taakse tai menettää merkityksensä.

Jos taivaassa sokean silmät eivät avautuisikaan, niillä näkyy silti. Koskee muuten niitäkin, joita ”Jeesus kutsuu sokeiksi”: Meidän epäilijöiden ja epäuskoisten, silmät avautuvat näkemään Jumalan totuuden ja rakkauden. Taivaassa usko, epäilys ja epäusko vaihtuvat ”tietämiseen” ja ”näkemiseen”.

Muistan menneeni rukouskokoukseen nuoruudessani, parantuakseni vaikeasta ihosairaudesta. Rukoilija-pappi ei luvannut ihmeparannusta, mutta vihjaisi, että tuollakin sairaudella voisi olla merkitys vielä elämässäni. Käydessäni viittäkymmentä olen vihdoin saanut ihoni kuntoon, ja pohtinut paljon merkitystä ihosairaudelleni: Ainakin se on pitänyt minua nöyränä, sitten olen tarvinnut Jumalan apua ja ehkä sairauden kautta olen myös oppinut rakkaudesta, joka ei katso ulkoiseen! Mielelläni tietenkin ihosairaus olisi saanut väistyä jo varhain, mutta olisiko elämäni erilaista, tai olisiko elämäni jotenkin parempaa kuin nyt. Olen liki varma, että kaikella oli sittenkin tarkoitus mennä näin, ja ehkä minäkin tarvitsin tämän piikin lihassani, jotta minusta tuli minä. Ainakin ihosairaudellani on ollut ainakin se merkitys, että olen aina roikkunut uskossa kiinni Jumalaani, joka on osoittautunut kalleimmaksi asiaksi elämässäni. Niin ja tänään jo kiitän, useaan olen katsonut peilistä, ettei yhtään finniä, vain arpia menneestä: Parantuminen on synnyttänyt kiitosta, jota ei minusta muuten oikein löydy!

Ehkäpä Jumala joskus salliikin sairauden, jotta saisi parantaa, jotta ihminen oppisi kiittämään lahjoistaan. Jumalan teot näyttävät usein muuten jäävän kiitosta vaille, niin ehkä hänen täytyy joskus muistutella? Mutta niin ei ole, että Jumala löisi ihmistä (rakasta lastaan) sairaudella, mutta näyttää silti sallivan paljon…

Sairauksien merkityksestä puhuttaessa on lopuksi muistettava vielä yksi ”Jumalan merkitys” niille: Joskus toisen ihmisen sairaudella on merkitys/tehtävä meille: Ei niinkään pohtia syitä ja seurauksia, vaan toimia. Kun läheinen ihminen sairastaa/sairastuu, meillä toisilla on tehtävä hänen hoitamisessaan ja rakastamisessaan. Kuka sinulle tulee ensiksi mieleen ”sairaasta/vammaisesta” lähelläsi? Jos tuli joku mieleen, voisitko tänään jo mennä lähelleen ja osoittamaan lähimmäisen rakkautta. Tätä Jumala tahtoo, että me kantaisimme yhdessä taakkoja, puutteita ja sairauksia, ja silloin erityisellä tavalla Kristus on läsnä keskellämme!

Olen pohtinut ehtoollista ”Parannuksen ateriaa”, että tarkoitetaanko sillä sisäistä parannusta ja kääntymystä Jumalan puoleen vai voisiko siinä olla myös tarkoitus parantua ulkoisesti. Ainakin tiedän että moni tulee alttarin ääreen rukoillen parantuvansa, niin itsekin! Luulen että vastaus on sekä että: Ainakin Jumalan lähelle tulo vaikuttaa sisäistä uudistumista, syntien anteeksisaamista ja uutta elämää Kristuksessa, mutta tavatonta ei ole myöskään kokea fyysistä parantumista: Ainakin ehtoollispöydästä ihminen lähtee ehjempänä, vanhurskaana ja pyhänä, ja kaikki tämä on myös sairauksiemme helpotusta! Siksi meitä puutteellisia, sairaita ja vammaisia kutsutaan tänään erityiseen alttarin ääreen…

Kesätyöntekijän mietteitä järjestölehdistä

Kasevalla oli kesäkuussa kaksi viikkoa kesätyöntekijänä Venla Mähönen. Nopeasti kuluneen parin viikon aikana Venla muun muassa tutustui Kasevan jäsenjärjestöjen keskusliittojen tuoreimpiin lehtiin. Venlan tehtävänä oli tutustua lehteen ja poimia sieltä jokin artikkeli, joka häntä kiinnostaa.

Alla Venlan kolme tekstiä.

Hengitys-lehti, 1/2015
Ammattiastma kannusti Vilman uudelle uralle
Tekstissä kerrotaan Vilma Korhosesta, joka aloitti kosmetologin työt 24-vuotiaana omassa yrityksessään. Hän erikoistui ripsien pidennyksiin sekä kestovärjäyksiin ja oli paljon kosketuksissa vahvojen kemikaalien kanssa. Ensimmäiseksi tuli kosketusallergia ja samaan aikaan hengitysoireet. Terveelliset elämäntavat omaava Vilma joutuikin pian antibioottikuurille ja moniin kokeisiin. Aktiiviliikkujasta oli tullut vuodessa astmapotilas.

Tutkimusten raskaat altistuskokeet saivat Vilman oireilemaan työpaikan ammattihajusteista eikä työnteko enää onnistunut. Sairaslomalla alkoi uuden alan etsiminen ja ravitsemusguru Paula Heinosen luennolla Vilma innostui ravintoneuvojan työstä. Terveellinen ruokavalio muuttui vielä terveellisemmäksi ja juoksuharrastus vaihtui tai-chihin ja joogaan. Tammikuussa Vilma halusi antaa kasvonsa ammattiastmalle ja valmistui kokemuskouluttajaksi Hengitysliiton koulutusryhmässä.

Vilma Korhosen tarina herätti itsessäni kauhistusta ripsien pidennyksiä ja niissä käytettäviä liimoja kohtaan. Nykyään lähes jokaisesta kauneushoitolasta löytyy pidennyksiin mahdollisuus, eikä niiden vaaroista puhuta paljoakaan. Todella nuorilla tytöillä näkee ripsien pidennyksiä ja kauneushoitojen ikärajat ovat kosmetologien moraalista kiinni. Ripsien laittaminen kestää muutaman tunnin sekä niiden huoltaminen. Samalla asiakas altistuu myös vahvoille kemikaaleille. Itse voin vain kuvitella kuinka pitkällä aikavälillä vahvat liimat silmissä ja kemikaalien hengittäminen laiton yhteydessä aiheuttavat oireita monille.

Lähellä-lehti, 1/2015Yhdessä rinteisiin
Tähtisten perhe oli mukana Lumella-perhelomalla, jonka järjesti Kehitysvammaisten Tukiliiton Malike ja Vuokatin urheiluopisto. He saivat testata erilaisia toimintavälineitä loman aikana kuuden muun vaikeavammaisten lasten perheen kanssa. Yksi liikuntalaji oli laskettelu. Perheen nuorin poika Pekko sai käyttöönsä monoski-laskettelukelkan, jossa on yksi suksi. Se on iskuvaimennettu ja siinä on kuppi-istuin sekä lantio- ja reisivyö. Rungossa on säädettävä jalkatuki ja nilkkavyö. Kelkan takana on turvakaari, josta avustaja pitää kiinni laskiessaan mäkeä. Pekon äiti Tarja laski poikansa kanssa ja kokemus oli hyvä molemmille. Perheen isä Eric lasketteli Pekon isoveljen Aarnin kanssa riderbarin kanssa. Se on lumilautaan kiinnitettävä tukikehikko, jonka avulla Aarni pystyi laskemaan pystyasennossa. Käsien ote pysyi myös tukevana erikoishanskojen avulla. Yhteyttä isä ja poika pitivät kypäräpuhelimitse. Laskettelupäivä irrotti perheen arkirutiineista ja ylitti kaikkien odotukset.

Teksti kiinnosti itseäni paljon ja kiinnostuin erityisesti riderbarista, sillä laskettelen itse lumilaudalla. Etsin lisää tietoa kyseisestä välineestä ja luin, että sen avulla ohjaaja voi laskea joko lumilaudalla itse tai suksilla. Riderbarin saa kiinnitettyä eri pituisiin lumilautoihin. Se sopii erityisesti henkilöille, joilla on heikot alavartalon lihakset ja niiden hallinta. Väline antaa tukea vakauttaen ylävartaloa ja mahdollistaa hallitummat liikkeet eteen ja taakse sekä sivuille. Kokemuksia riderbarilla lautailemisesta Suomessa ovat saaneet liikuntarajoitteiset henkilöt, joilla vammana on AMC-tauti, kehitysvamma, CP-vamma ja monivammaiset henkilöt. Riderbar sopii erinomaisesti esim. CP-vammaisille henkilöille, joilla jalat voivat olla luonnostaan hieman sisäänpäin kiertyneet.

Vanhustyö-lehti, 3-4/2014Luonto hoivaa Kuopion seudulla
Akuliinan palvelutalossa Siilinjärvellä oli viime vuonna Senni-kerho, joka oli osana Itä-Suomen yliopiston Green Care -hanketta. Green Care tarkoittaa luontolähtöisiä hyvinvointipalveluja ja käytännössä kyse on luonnon, eläinten ja maaseutuympäristön tietoisesta hyödyntämisestä osana hoivaa, hoitoa, kuntoutusta ja virkistystä. Akuliinan Senni-kerhossa kävi 6-7 talon asukasta ja monet heistä oli maaseudulta. Moni ei päässyt enää metsään tai luonnon pariin, mutta onneksi luonto tuli heidän luokseen kerhon avulla. Akuliinalaisten ryhmä oli luoneteeltaan toimintakykyä ylläpitävä ryhmä ja se kohdistettiin asukkaille, jotka olivat jo ennestään kiinnostuneita luonnosta. Senni-kerholaiset tekivät mm. huuli- ja kasvorasvoja, tunnistivat lintujen ääniä, istuttivat kukkia palvelutalon pihalle ja joulun alla askartelivat ovikransseja. Kuopiossa kokoontui myös kaksi muuta ryhmää ikäihmisille. Niissä vahvistettiin ihmisen ja lemmieläimen välistä suhdetta. Yhdessä oltiin myös kerätty marjoja ja tehty retkiä. Kuopiossa oli myös lisäksi nuorille suunnattua toimintaa.

Mielestäni on hienoa, että tälläinen mahdollisuus on järjestetty ikäihmisille. Monet vanhukset ovat yksinäisiä ja varsinkin palvelutaloissa tekemisen puute saattaa yllättää, kun ei tarvitsekaan tehdä ruokaa tai pestä pyykkiä. Vanhuksille suunnattu harrastustoiminta on erittäin tärkeää, sillä siitä voi saada voimia ja virkistystä, jos henkilö on esimerkiksi vähän surullinen, dementia on aluillaan tai koti-ikävä vaivaa. Ryhmässä kaikilla on mahdollisuus keskustella ja yhteishenki kasvaa.

Osa lapsista ja nuorista syrjäytetään jo koulussa

Lapsiperheköyhyys ja nuoret pudokkaat ovat todellisuutta myös Pohjois-Satakunnassa

 Kankaanpään Seudun Vammaisjärjestöt ry järjesti keskustelutilaisuuden lasten ja nuorten pahoinvoinnista. Tilaisuudessa alustuksen pitivät Asta Marjamäki Kankaanpään Pelastakaa Lapset –yhdistyksestä ja Priska Helkamäki Kankaanpään etsivästä nuorisotyöstä.

Työtä ja vapaaehtoistyötä lasten ja nuorten hyväksi

Pelastakaa Lapset on jo vuosia tehnyt kansainvälisesti ja kansallisesti tutkimusta lasten ja perheiden hyvinvoinnista. Järjestö määrittelee lapsiksi alle 18-vuotiaat. Vuonna 2015 kyselyn teemana oli lapsiperheköyhyys. Marjamäki esitteli kyselyn tuloksia lyhyesti. Suomessa törmää ajatukseen, että lapsiköyhyys ei ole maassamme ongelma, mutta arkitodellisuus näyttää toiselta. Paikallisesti Kankaanpään Pelastakaa Lapset ry jakaa vuosittain suuria määriä vaate- ja ruoka-apua lapsiperheille sekä parin viime vuoden aikana oppimateriaali- ja harrastetukea Pelastakaa Lapset -keskusjärjestön Eväitä elämälle -hankerahoituksella, ja tarve on koko ajan kasvava. Toisaalta etsivässä nuorisotyössä törmätään myös siihen, että ylpeys saattaa estää ottamasta apua vastaan.

Etsivän nuorisotyön kohderyhmänä ovat lähinnä koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevat 15-29-vuotiaat nuoret. Heidän toimintansa keskeisin tehtävä on löytää nämä nuoret ja palveluohjauksen keinoin edelleen auttaa heitä löytämään oma roolinsa yhteiskunnassa.  Etsivässä nuorisotyössä ei mielellään puhuta syrjäytyneistä, vaan ennemminkin ulkopuolella olevista ja pudokkaista, kertoi alustuksen pitänyt Helkamäki.

Vaikka illan teema pyöri pitkälti rahan ympärillä, toiminnanjohtaja Jaakko Viitala Kankaanpään Seudun Vammaisjärjestöistä asetti illan haasteeksi pohtia niitä keinoja, miten ilmaiseksi tai vähällä rahalla voitaisiin lapsia ja nuoria auttaa.

Syrjäyttäminen alkaa usein koulussa

Ulkopuolelle ajautuminen alkaa usein luokkaretkistä, joihin ei ole varaa osallistua osallistumismaksujen vuoksi, ja kaverisynttäreistä, joissa nykyään asetetaan suuria lahjatoiveita. Illan alustajat ovat kumpikin tehneet havainnon, että lapsiköyhyys on vahvasti ylisukupolvinen ilmiö. Lapsissa ja nuorissa on jo kolmannen polven syrjäytyjiä. Alustajat ovat myös törmänneet siihen, että perheen varakkuus ohjaa lasten kaverivalintoja.

Teknologiasta on muodostunut voimakas varakkuuseroja heijastava tekijä, kun osalla on varaa aina uusimpiin älylaitteisiin. Nuorten parissa törmää jopa siihen, että nuoret hankkivat älylaitteita ja jättävät ruuan ostamatta. Laitteet ovat nuorille tärkeitä, koska monella lähes koko sosiaalinen verkosto on nimenomaan internetissä ja sosiaalisessa mediassa.

Keinoja lasten ja nuorten tukemiseen on

Tilaisuudessa nousi esiin ajatus, että nykyistä enemmän pitäisi tuoda esiin ilmaisia ja edullisia harrastusmahdollisuuksia, kuten vaikkapa ulkoilu ja retkeily. Alustajat olivat ilolla panneet merkille, että nykyään jotkin urheiluseurat tarjoavat vähävaraisille nuorille mahdollisuuksia tulla mukaan maksutta.

Tilaisuuteen osallistuneet olivat havainneet olemassa olevan tarpeen nuorten tuetulle asumiselle. Nuoret tarvitsisivat ensiasuntoja, joissa voisi tuetusti harjoitella itsenäistymistä ja vastuunottamista omasta hyvinvoinnista. Keskusteluissa nousi esiin yhteisöllisyys ja kuunteleminen. Lapset, lapsiperheet ja nuoret tarvitsisivat ympärilleen yhteisöjä, joissa he tulisivat aidosti kuulluiksi. Yhteiskunnan päätöksenteko koneisto tuntuu monesti olevan niin kaukana, että asioihin vaikuttaminen koetaan ylivoimaiseksi. Toisaalta vähävaraisissa perheissä vanhempien päivät täyttyvät toimeentulon huolehtimisesta siinä mitassa, että lapset ja nuoret kokevat jäävänsä ulkopuolisiksi ja vaille kuuntelijaa myös kotona. 

Tilaisuudessa kohtasivat toisensa vapaaehtoinen ja ammatillinen auttamistyö. Tästä kohtaamisesta tuntui selvästi poikivan yhteisiä ajatuksia ja mahdollisesti jopa uusia yhteisiä toimintamuotoja. Kaikilla oli selkeä yhteinen halua auttaa alueen lapsia ja nuoria.

Yksikin voi olla paljon

Tilaisuuden lopuksi katsottiin vielä nettivideo, jossa emeritusprofessori Kari Uusikylä muistutti, että yksikin turvallinen ja luotettava aikuinen lapsen ja nuoren elämässä, voi auttaa löytämään uskon omaan itseensä ja sitä kautta oman paikkansa maailmassa. Vaikka ulkopuolisuus on ennen kaikkea inhimillistä kärsimystä, on hyvä myös muistaa, että jokainen onnistuneesti löydetty ja autettu nuori, tuo yhteiskunnalle yli miljoonan euron säästön.

*****

Lopuksi vielä Facebookissa tuhansia kertoja jaettua tarina:

Poika: "Isä, saanko kysyä jotain?"
ISÄ: "Tottakai, mitä haluat kysyä?"
Poika: "Isä, kuinka paljon ansaitset tunnissa?"
ISÄ: "Se ei kuulu sinulle. Miksi kysyt tuollaista?"
Poika: "Haluan vain tietää. Kerro minulle, kuinka paljon saat palkkaa tunnissa?"
ISÄ: "Jos sinun täytyy välttämättä tietää, niin jotakuinkin 100 euroa tunnissa."
Poika: "voi ei" (painaa päänsä alas).
Poika: "Isi, voinko lainata 50 euroa?"
ISÄ: "Jos ainoa syysi kysyä paljon tienaan, oli pyytää rahaa johonkin typerään leluun, niin voit marssia suoraan omaan huoneeseesi ja mennä nukkumaan. Mieti miksi olet niin itsekäs! Teen paljon töitä joka päivä enkä jaksa tällaisia lapsellisuuksia. "

Pikkupoika meni hiljaa huoneeseensa ja sulki oven.
Mies istui alas ja oli vieläkin vihainen pienen pojan kysymyksistä, kuinka hän kehtaa esittää tällaisia kysymyksiä vain saadakseen rahaa. Tunnin kuluttua mies oli jo rauhoittunut, ja alkoi ajatella:
"Ehkä pojalla tosiaan oli jotain tärkeää ostettavaa mielessään, hän ei kyllä kovin usein pyydä rahaa."

Mies meni pienen pojan huoneeseen ja avasi oven.

ISÄ: "Nukutko, poika?"
Poika: "En isä, olen hereillä".
ISÄ: "Olen ajatellut, ehkä olin liian ankara sinulle aikaisemmin. On ollut pitkä päivä ja olin huonolla tuulella. Tässä 50 euroa jota pyysit."

Pikkupoika nousi istumaan, hymyillen.
Poika: "Kiitos Isä!"
Sitten poika otti tyynyn alta joitain rypistyneitä seteleitä. Kun mies näki, että pojalla olikin jo rahaa, hän alkoi suuttua uudelleen. Pikkupoika alkoi hitaasti laskea pois rahojaan, ja sitten katsoin ylös isäänsä.

ISÄ: "Miksi haluat enemmän rahaa, kun sinulla on sitä jo ennestään?"

Poika: "Koska minulla ei ollut tarpeeksi, mutta nyt on!.

"Isä, minulla on nyt 100 euroa rahaa. Voinko ostaa tunnin aikaasi? Tule kotiin huomenna tuntia aikaisemmin ja syödään yhdessä ja pelataan jotain!”

Kaseva-keskusteluillat, kuukauden 1. keskiviikkona

Eilen oli sarjassaan ensimmäinen Kasevan keskiviikon keskusteluiltapäivä.

Yhteensattumien ja sairastumisien vuoksi, emme saaneetkaan paikalle paikallisia alustajia, joten meidän oli tyytyminen Juhani Tammiseen, ja hänen verkkoluentoonsa asenteesta ja sen vaikutuksesta menestymiseen.

Seuraava keskusteluilta on keskiviikkona 6.5. klo 17.
Aiheena on lapsiperheköyhyys ja nuorten syrjäytyminen.

Mukana
Pelastakaa lapset Kankaanpää
Etsivä nuorisotyö
Kaseva

Tervetuloa!

Pääsiäis Terveiset

Moro....

Toivottelen täältä teille hyvät pääsiäiset sitten ja toivottavasti nautitte toistenne läheisyydestä vaikka ei ole ihan kesäisii ilmoja montaakaa päivää pidellyt sitten....

Itselle on pääsiäinen vain pieni hengästymis tauko hiukkasen isompaan arkeen eli silti on puuhasteltava peruasioita eli ruuat tehtävä, siivouksii ym....niin ei voi ihan laiskaksikaan laittaa itteään oleen siksi jaksoksi.....

Joilalkin on ne perinne ruuat pääsiäiseksi joita ne valmistaa sitten, mutta olen todennut itse että miyä turhaa alkaa hienostelemaan niiden kanssa, kun ne välttämättä maistu niille...mun herkkuu on pasha, mutta nytkin käy niin että en saa sitä tällekkään pääsiäiselle ehtinyt tehä kun vie pari vuorokautta valmistuminen ja aineksiakaan ole.....

Nyt on pajunkissat parhaillaan tuolla ulkona pensaissaan kukoistamassa ja ne saavat siel olla niin on kiva ulkona niitä ihailla ja samalla kestävät kauemmin niin saa myös mehiläiset nauttii niiden ensimmäisistä antimistaan lisänä tuonne pesään kuskata, kun alkaa uudsien mehilkäisten kehittymiset jo pesäpöntöissään tähän aikaan vuodesta jo......

Osalle pääsiäisenä on pakollisena toimenpiteenä tuo hiljentyminen kirkossa, muttra itse koen sen jotenkin vaivalloiseksi lähtee niin varhain täälttä sinne oleen, kun on aavistuksen nää aamut välillä hankalii liikenteeseen päästä, mutta jos haluaa kuunnella niitä jumalanpalveluksii niin tulee välillä tv niin saa olla kotona ihan sitten vaan....

Nyt en enempää saanut aikaiseksi näin pääsiäisen kunniaksi vaan pienimuotoinen tekstitys.....

VIRVON VARVON TUOREEKS TERVVEEKS...VITSA SULLE JA PALKKA MULLE ......

Erilaisuuden kohtaamisesta, ja miten suhtautua erilaisuuteen, kun sitä kohdataan.

Vuoristomaisema usvaisella sumulla ylhäällä, joka musta kuvastaa hyvin tätä käsiteltävää aihetta, jonka otsikon näette kuvan ylhäällä olevan sitten. Kuvan maalauksen on maalannut Piia Riihimaa.

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta erilaisuus sitten kohtaamisiin liittyvissä asioissa? ?

Minulle itselle on tullut elämän aikana jo useamman laisia kohtaamisia sitten kun ongelmii erilaisten asioiden hoitamisessa sitten, kuoleman kanssa joutuu lähekkäin, sairaus tapauksien osalta kanssa sittten ja muutenkin ihan arkipäivässä voi  siitä paikasta tulla sellaisii tilanteita olemaan sitten, joista on välillä mietittävä rankastikki että kuinka saa selvitettyy ne ongelmat pois ja taas luistaan arjen paremmin. 

Siis lähimmäisenkin auttaminen voi olla välillä haastavaa kanssa , jollei aina tiedä oikeita sanoja tai tekotapoja oleen niin on parempi yrittää kysyy muiltakin neuvoo ja sen jälkeen avun saajalle välittää edes tieto, jolta voi saada enemmän opastusta ongelmiinsa on ihan tilanteesta kiinni.

Pajunkissat saa mielen avoimeksi tuleen ja rauhottaa monen ajatuksii.

Monelle voi tulla se tilanne, että käännyt muualle siitä paikasta eli lähdet toisaalle käveleen ja jos siltä jotenkin pääsis vältteleen tilanteen sitten ihan kokonaisuudessa, jollei mitenkään tarvis sekaantuu muiden vaikeuksiin oleen.

Mutta jossain tilanteessa itsekki voisit tarvita apua sitten niin mitäs teet silloin , jos kaikki kulkevat pois sinusta vaikka kuinka apua huutelet tai heiluttelet käsiä sisi onnettomuus tilanteessa tai on muuten joku ongelma jonkin laitteen toimivuudessa sitten.

Itse ainakin kävisin kysymässä  että miten voisin  auttaa henkilöö tai tässä itse vai joudunko viereistä kaveria siinä että tarvitaanko apua sitten siis millaisesta tilanteesta olis kyse ja että pystyykö itte auttamaan vai joutuuko pyytään muilta apuu asian hoitamiseen eteenpäin oleen sitten ja vaikka kielitaito olis hankala niin voi olla viereiset ihmiset, jotka osaa paremmin niitä niin kysyy vointiin ja avustaa tilanteen jatkoja sitten parempaan suuntaan oleen.

Mutta välillä tulee niitäkin tilanteita  ettei voi auttaa mitenkään toista henkilöö siis kertakaikkiaan pysty toimiin hänen hyväkseen sitten niin silloin voi olla parempi kääntyy muualle, että tuntee olonsa turvattomaksi siten että avustettava kävis kimppuun oleen niin silloin miettiin on parempi toisaalle lähtee vallan siitä paikasta.

 

Nuorison käyttäyminen

Tervehdys täältä taas ....

Laitetaanpas hiukkasen keskusteluu tuleen, että mitenkä teidän mielestä nykyään nuoriso käyttäytyy vanhuksia, sairaita ja kehitysvammaisia kohtaan arkipäivän elämässä ja tilaisuuksissa sitten?

Itse olen miettinyt tätä asiaa monesti sitten, kun tuolla maailmalla liikuskelen ja katselen niiden ilmeitä ja eleitä sitten. Minusta se on välillä todella ärsyttävää, että tekis mieli mennä sanoon muutamii sanoja niille, että miettikääpäs hiukkasen tekosianne joita olette suunnittelemassa. Olen onneksi harvoin joutunut puuttuun siihen tuolla liikkuessani, että olisko pari kertaa osunut niin kohdalle, että olen toiminut sen toisen kannalta parempaan suuntaan.

Varsinkin monesti itse olen saanut pitkiä katseita nuorisolta tuolla uimahallilla sitten, kun aina väillä käyn vesijuoksuu harrastamassa niin siellä on muutaman kerran täytynyt kertoo niile asiaa, kun ovat kuiskuteleet vaan toistensa korvaan niin se on alkanut häiritsemään mua ainakin.Minusta tuollainen käyttäytyminen on epäviksua sistten ja mitenkä vanhemmat ovat mahtaneet heille selittää asioita muista henkilöistä joilla on jokin vamma, sairaus tai muuten vaan outoja käytöstapoja sitten.

Ottakaa huomioon nuoriso kun liikutte maailmalla niin keskuudestannekin voi löytyy erilaisuuksia sitten ja miten te toimitte niideen kanssa sitten? Jäävätkö he teidän jalkoihinne sitten olemaan vai hylkäättekö ne vallan läheisyydestänne tai miten ajattelitte toimia sitten, että menettekö kysyyn miten voin olla avuksi vai oletteko tuppisuuna ja lähdette muualle siitä kävelemään. Mieti että olisit siinä tilanteessa itse ja joku muu tulis sinulle sanoon pahasti tai tönimään sitten niin miten menisit toimiin asian suhteen sitten.

Minusta nuorisolle voisi yrittää kertoo asioista enemmän sitten siis kiertämällä kouluissa kertomassa sitten ja erilaisia tempauksii niille suunnitella ja sitten järjestää tapahtumia myös niin että siihen osallistuis myös erilaisii henkilöitä joilla on vaikeuksii arjen puuhissa siis kylillä liikkuessa ja myös osaksi kotioloissa toimimiseen sitten siis arkipäivässä jatkuvasti.

Piia kertoo itsestään

Olen Piia Riihimaa ja asustelen täällä Kankaanpäässä. Olen muuttanut tänne vuonna 1998 elokuussa tuolta Etelä-Pohjanmaalta. Minulla  on nivelreuma ja olen sairastanut sitä jo 16 vuotta ja se puhkes mulle vuonna 2004. Olen jo ollut eläkkeellä useamman vuoden. Itsellä ei ole ollut missään vaiheessa sairauteni aikana kipuja . Itse tykkään harrastaa puutarhanhoitoa todella paljon ja lisäksi mulla on kesäisin kanoja itsellä myös koira meillä on rodultaan sekarotuinen.

Puutarhan hoito on todella rentouttavaa ja mieltä avartavaa touhua ja siinä todella osaa rentoutuu ja unohtaa ulkopuolisen valmiin maailman jos niin haluaa vaan sitten.Olen parina vuona hiukkasen vetänyt puutarha kerhioa sitten, mutta kun porukka väheni äkisti niin haluisin saada heräämään tämän toiminnan enmmän ja olisin valmis pitään sitä ja olen valmis ottaan ideoita vastaan mistä olisitte haluisitte saada opastusta janeuvontaa.

Itse olen jo muutaman vuoden harrastanut erilaisissa yhdistyksissä toimimista ja olen parhaillaan nytkin Pohjois-Satakunnan kehitysvammaisten tuki ry:n sihteerinä. Itse kävin muutava vuosi sitten kasevalla tuon vapaaehtoisten kurssin sitten ja olen toiminut apuna erilaisissa kasevan järjestämis tilaisuuksissa.
Tässä viimme vuonnä kävin suorittamassa kasevalla avustajakurssin ja toimin sen tiimoilta vapaaehtoisena sitten.

Kankaanpään Seudun Vammaisjärjestöt ry

Kankaanpään Seudun Vammaisjärjestöt ry kokoaa yhteen Pohjois-Satakunnan kansanterveystyötä tekeviä kolmannen sektorin toimijoita. Nyt olemme aloittamassa blogia, jossa kuvataan vammojen ja sairauksien aiheuttamia rajoitteita elämässä.